Kyllä isä ja äiti tietää Kyllä isä ja äiti tietää
isäjaäiti.fi

9 touko 2014

Voitonpäivä Moskovassa – suuresta isänmaallisesta sodasta ja Krimin vapauttamisesta 70 vuotta

9. toukokuuta 2014

Venäjällä vietetään tänään voitonpäivääPutin saapui Krimille voitonpäivän juhliin. Ukrainan levottoman nykytilanteen ja Venäjän voitonpäivän taustaksi pari vanhaa valokuvaa.

IMG_0930 – Rajattu

Kiovalainen luostari saksalaisten edellisen idänretken jäljiltä 1940-luvulta

Karttaa katsoessa voi todeta, että Ukrainan rajalta Moskovaan on suunnilleen saman verran matkaa kuin Turusta Ouluun. Ei ole vaikea ymmärtää, että NATO-raja ei voi koskaan eikä missään kulkea näin lähellä ydinasevaltion pääkaupunkia. Kun aikanaan 1960-luvulla ohjuksia suunniteltiin vietäväksi Kuubaan, oli Yhdysvaltojen presidentillä sormi ydinasenapilla. Kuubasta Washingtoniin tai New Yorkiin on sentään huomattavasti pidempi matka kuin Ukrainan Kiovasta Moskovaan.

 

Saksalaisten juliste "Kaukasus vapautetaan"

“Kaukasus vapautetaan” – saksalaisten juliste 1940-luvulta

 

Ukrainalaisia “vapautettiin” perusteellisesti 1940-luvulla. Ensin saksalaiset liittolaisineen ja sitten venäläiset. Onko EU nyt Saksan 1940-luvun linjalla? Länsi-Ukrainassa oli 1940-luvulla vahva natsituki, jonka seurauksena juutalaiset eivät edelleenkään asuta Länsi-Ukrainaa.

Kun Venäjä sodan käännekohdan jälkeen palasi Ukrainaan, “vapautettiin” ukrainalaiset uudelleen. Muiden muassa tsetseenit ja tataarit vapautettiin Ukrainasta kokonaan.

 

 

 

 

Ukraina tarvitsee vakautta. NATO:n pääsihteeri Rasmussen ei ole oikea mies viemään vakautta Ukrainaan. Britit ja Ranskalaiset ovat olleet Ukrainan tilanteesta varovaisen vaitonaisia. Vastakkainasettelu ei ole Euroopastakaan unohtunut. Britit valmistautuvat juhlimaan sekä ensimmäisen että toisen sotansa voittoa saksalaisista. EU:n tulisi nyt lunastaa Nobelin rauhanpalkintonsa. Lebensraum-politiikka ei ole rauhan politiikkaa.

9 touko 2014

Antti Rinne valittiin – alkaako demareissa stalistinen puhdistusoperatio?

9. toukokuuta 2014

Rinteen ensimmäinen tulikoe

Rinteellä – juuri äsken valitulla SDP:n puheenjohtajalla – on historiallinen mahdollisuus kasvaa aidoksi valtiomieheksi tai mitätöityä ammattiyhdistyliikkeen marionetiksi.

Mille raiteelle juna kääntyy, selviää pian. Saako Rinne pidettyä kurissa poliittiset verikoiransa, jotka jo odottavat Urpilaisen kannattajien tai sellaisiksi epäiltyjen poliittisen uran likvidoinnin?

Rinteen toinen tulikoe

Puheessaan Rinne mainitsi puoluetoimiston uudistamisen. Ongelma on havaittu, mutta onko munaa? Vain yksi puoluekokousedustaja mainitsi olevansa kokolihaa syövä suomalainen heteromies, mutta hän kannattikin Urpilaista.

Rinteen kolmas tulikoe

Pystyykö Rinne puhuttelemaan keskiluokkaa? Teollisuuden ja ammattiyhdistysten rautakourat ovat hiipuva voimavara. Entä naiset, menivätkö ne Urpilaisen mukana? Seinäjoen puheessaan Rinteen mainitsemat köyhät ja työttömät ovat jo Vasemmistoliiton ja Perussuomalaisten leirissä, sillä suunnalla on vain marginaalinen äänestäjäpotentiaali.

Rinteen neljäs tulikoe

Mitä tehdä Jutta Urpilaiselle? Lähettää Euroopan Unioniin? Lopettaa Urpilaisen poliittinen tulevaisuus? Pitää Urpilainen hallituksessa? Hallitus nimittäin hajoaa, koska pääministeri eroaa. Kaikki ministerit valitaan joko uudelleen tai sitten ei valita.

Suomen tulevaisuuden kannalta olisi toivottavaa, että otsikon tulevaisuus ei toteudu vaan uusi puheenjohtaja Antti Rinne valitsee ensimmäisen vaihtoehdon, valtiomiestulevaisuuden. Tälle tielle onnea.

P.S. Kirjoistus perustuu ISTV livelähetykseen / vaihtoehtoinen linkki

8 touko 2014

Paula Risikko vai Jan Vapaavuori vai Alexander Stubb Kokoomuksen puheenjohtajaksi

8. toukokuuta 2014

Paula Risikko – keskikentän pelinrakentaja

Risikko on kansalaisten keskuudessa laajaa luottamusta nauttiva maltillinen reaalipoliitikko, jossa on tulevaa presidenttiainesta.

Vapaavuori – oikea laitahyökkääjä

Jan Vapaavuori kolkuttelee puolueen oikeaa laitaa ja sössi Varsinais-Suomen merkittävimmän yksittäisen teollisuussektorin eli laivateollisuuden ja sen arvoketjun saattohoitokuntoon. Mitäpä sitä ei tekisi sen eteen, että Helsinki saa pienen murtajatilauksen ja että Varsinais-Suomeen ei saada miljardihanketta nyt eikä tulevaisuudessakaan? Vapaavuori on Kehäykkösen sisäpuolisen miniatyyri-Suomen oikeistopoliitikko.

Stubb on vaarallisin Suomen valtaapitävistä poliitikoista

Hypomaaninen Nato-ja Eurointoilija yrittää tehdä Suomen itärajasta rauhan ja kaupan rajan sijasta raudan ja pysyvästi katkenneiden kauppasuhteiden rajan. Tällaiset historiattomat poliitikot kivesivät Suomen tien kolmekymmentäluvulla kohti Saksan natsihallinnon vasallivaltiota.

Taru Tujunen ja Kokoomuksen vaalimenestys

Kokoomuksen vaalimenestystä ei ole ratkaissut ministerikautenaan lähinnä poissaolollaan ja typerryttävällä eurohymyllään patsastellut Jyrki Katainen. Vaalimenestys on rakennettu puoluetoimistossa ja hyvän mainostoimiston työllä. Puolueessa on ajateltu, että “niin on miltä se näyttää”. Tehdään Kokoomuksesta “työväenpuolue”, vaikka äänestäjiä lukuun ottamatta kukaan puoluetoimistossa ei siihen uskokaan.

Risikolla vakaaseen tulevaisuuteen, Vapaavuorella oikean laidan liberalismiin ja Stubbilla pysyvään turbulensiin

Kokoomus on nykyisin niin tärkeä puolue Suomessa, että valinta pitäisi tehdä kansakunnan eikä pelkästään Kokoomuksen edun mukaisesti. Risikon valinnan pitäisi olla itsestäänselvyys.

8 touko 2014

Jutta Urpilainen vai Antti Rinne demareiden puheenjohtajaksi

8. toukokuuta 2014

Demarien puheenjohtajakilpailussa on argumentoitu puolueen heikolla vaalimenestyksellä.

Puolue ja politiikka eivät ole kuitenkaan sitä mitä ne tosiasiassa ovat vaan sitä miltä ne näyttävät. Näin tehtiin Kokoomuksesta “työväenpuolue”.

Kumpi ratkaisee vaalimenestyksen, puheenjohtaja vai puoluetoimisto?

Demarit eivät ole pystyneet tekemään puolueestaan keskiluokan puoluetta. Puheenjohtajan vaihtaminen ei taida tilannetta parantaa. Puoluetoimisto on vaalimenestyksen kannalta ratkaisevassa asemassa. Kumpi on menestynyt vaaleissa paremmin, Kokoomuksen Taru Tujusen vai demareiden Reijo Paanasen toimisto? Ja mitä johtopäätöksiä demareiden tästä pitäisi vetää?

Matkalla poliittiseen saattohoitoon?

Onko kummallakaan demariehdokkaalla näkemystä, halua ja munaa saneerata sisäsiittoista ympäröivästä todellisuudesta irronnutta poliittisten broilereiden hautomoaan? Vai jatkavatko demarit itse aloittamaansa omaa saattohoitoaan?